Uskomatonta, miten vaateliaastakin päivästä voi selvitä!

Lauantai oli varmaan yksi mun elämäni vaateliaimmista päivistä, en ole koskaan kokenut mitään sellaista kuin koin lauantaina. Matkalla tuntui siltä, etten pysty, mutta kyllä mä pystyin, kun Riitta-tätini ja kummitätini Leila antoivat minulle voimia selvitä tilanteesta. Kummitätini oli ehdottomasti sitä mieltä, että tyttärentytär oli oikea ihminen lukemaan adressit. Minä olin tietysti iloinen siitä, että selvisin koko päivästä. Jukka-pappi oli jo kappelilla tunnistanut minut, muisti varmaan ne monet kerrat, joina olin ollut Perniössä. Oli tosi hienoa, että lauantai meni hyvin, nyt saan olla tyytyväinen siihen, että olen tehnyt sen...