keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Ei tätä kovin usein tapahdu!

No, että mä kulkisin äidin kanssa yhtä matkaa paikkurissa, ei todellakaan! Olin saanut omat hommani tehtyä niin, että kerkisin mukavasti varttia vaille kolmen autoon, äitikin oli saanut omat hommansa hoidettua. Siinä me sitten oltiin yhdessä paikkurissa, juteltiin kaikenlaista, mikä liittyi tulossa oleviin hautajaisiin. Olin kyllä tosi tyytyväinen siihen, että sain muistotilaisuuden laulut monistettua, äitikin oli sitä mieltä, että olin hoitanut hommani hyvin. Siis olihan tää tosi mukavaa, kun kaikki on pikkuhiljaa valmista. Hienoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti