perjantaina, huhtikuuta 02, 2010
Kaikenlaista mahtavaa on mahtunut
Pieni mokakin, kun potkaisin vahingossa (huom) äidin kahvikupin kumoon. No, sekös mua harmitti, mutta sain sentään kummitädin terveiset Taalintehtaalta. Tänään iloisin mielin, jaksoin painaa äidin matkassa Uskelan mäkeen Ukin haudalle. Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan, me ollaan sankareita elämän, ihan jokainen. Näinhän se on, mäkin olen omalla tavallani sankari!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti