Aikamoinen hieno päivä

Hiivin hiljaa kotiin, kun olin ollut Salon kirkossa hiljaisuuden messussa, siinä kohtaa oli hyvä ajatella ystäviä ja ihan erityisesti Vainion parasta paikkurikuljettajaa Vladimiria, joka hetki olen ollu tänkin viikon aikana kiitollinen siitä, että hän on kysellyt menemisiäni. Tietysti olen ollu kiitollinen selviämisestäni kuukauden takaisesta isoisän menetyksestä, ilman sukulaisteni tukea en olisi siitä selvinnyt. Joten tässä nyt ollaan aloittamassa uutta viikkoa, iloiten ja toivon mukaan mahdollisimman hyviä päiviä keräten!